sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Kesäpartsi.

Meidän talossa on aika kirpun kokoiset parvekkeet ja muutenkin hieman elähtäneet. Ovathan ne tuossa sään armoilla olleet jo aika monta kymmentä vuotta. Keväisiin puuhiin kuuluu tietysti aina parvekkeen totaalikuuraus. Se on kiva fiilis kun saa talven pölyt ja roskat pestyä pois ja kesäksi muutaman extra neliön taas lisätilaa.

Muita muutoksia viime vuoteen ei oikeastaan ole, kun rehujen uusiminen. Kaktus-villityksen lisäksi olen aina pitänyt saniaisista. Ja olen aivan fiiliksissä siitä, että olen onnistunut pitämään kosteudesta nauttivan saniaisen jo pari kuukautta hengissä. Näistä keväisistä kuvista se on kasvanut myös melko paljon.

Kuva: beautiful beginning
Kuva: beautiful beginning 
Kuva: beautiful beginning 
Kuva: beautiful beginning 
Kuva: beautiful beginning 
Kuva: beautiful beginning 
Kuva: beautiful beginning 
Kuva: beautiful beginning 
Kuva: beautiful beginning 
Kuva: beautiful beginning 

lauantai 15. heinäkuuta 2017

I love Cactus.

Kaktukset ovat ihania ja erittäin "käyttäjäystävällisiä". Itse en ole kovinkaan kummoisia viherpeukalon lahjoja saanut, mutta viimeisen kolmen vuoden aikana olen tällä saralla kuitenkin kunnostautunut melkoisesti. Laskeskelin juuri, että parveke mukaan lukien kämpästäni löytyy nyt 12 viherkasvia ja yhdet jo hieman lakastuneet leikkokukat maljakossa keittiönpöydällä. Näistä viherkasveista kolme on kaktuksia.

Jouduin luovuttamaan ja heittämään jo n. 1,5 v kuolleena olleen kummituspuun roskikseen. Se oli kuitenkin elävänä suht saman oloinen, nyt kuolleena vaan vähän eri värinen. Pienet lehdet kuitenkin alkoivat ärsyttävästi karisemaan olohuoneen korkean lipaston päälle, joten vaihdos oli tehtävä. Olen jo pitkään tiiraillut tuollaista vähän kookkaampaa kaktusta ja nyt hyödynsin Plantagenin alet. Olen kyllä kovin tyytyväinen hankintaani :). ..pitkää ikää kaktukselle toivotellen.... 

Kuva: beautiful beginnings
Kuva: beautiful beginning 

Kuva: beautiful beginning 

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Räsyinen matto.

Fiilistelen tällä hetkellä tyyliltään mieluummin "littanoita" mattoja, kuten puuvillamatot, villamatot tai vaikka paperinarumatot. Möin ison tumman harmaan karvalankamattoni huudossa. Matto oli aika dominoiva ja haluan hiljalleen osittain syrjäyttää harmaan värin sisustuksestani.

Paras mattokoko olohuoneeseeni on ehdottomasti 2 x 3 m matto. Itse pidän siitä, että matto sitoo olohuoneen kalusteet omaksi kokonaisuudeksi. Pidän myös siitä, että matto menee sohvan ja nojatuolin etujalkojen alle. Oman kokemukseni mukaan aika moni valitsee hieman liian pienen maton olohuoneeseen tai ruokapöydän alle. Jos matto on kovin pieni, ei se mielestäni tuo sitä yhteen kokoavaa efektiä.

Olen tässä viime aikoina kaivellut omista kätköistä vanhoja mattoja ja ne ovat tuoneetkin ihan kivaa vaihtelua... mutta ovat olleet auttamattomasti aivan liian pieniä. Olen kuitenkin pitänyt niitä olkkarin lattialla edes jonkin aikaa etteivät täysin pääse hapertumaan pimeän verkkokellarin lattialle.

Tällä hetkellä olohuoneen lattiaani lämmittää iloinen ja kesäinen räsymatto. Matto oli todella edullinen ja sen kyllä tällä kertaa huomaa myös laadussa. Itseasiassa ystäväni osti tuon maton itselleen, mutta se ei ollutkaan heidän kotiin aivan napakymppi  kokonaisuuden kannalta, niin ostinpa sen itselleni. Samainen ystävä myös vinkkasi minulle laadukkaan liukueste maton Catalinasta. Nyt pysyy tuokin venyvä lötkö tukevasti paikoillaan ja ei tarvitse liukastella :).

Hommasin kesäksi myös uudet luonnonvalkoiset sohvatyynyt värikylläisen maton vastapainoksi. Näillä valinnoilla porskutellaan nyt ainakin vielä hetki eteenpäin. Lapsuudestani asti mukana kulkenut lelukirstu, joka jo useamman vuoden on ollut sohvapöytänäni siirtyi nyt poikani huoneeseen. Unelmieni sohvapöytä lähti viikko sitten valmistukseen. Siitä lisää tuonnempana :)

Kuva: beautiful beginning
Kuva: beautiful beginning
Kuva: beautiful beginning 
Kuva: beautiful beginning